Miten pystyn vaikuttamaan testosteronitasooni?

Eilen kollega soitti kysyäkseen, miten tulisi toimia keski-ikäisen miehen kanssa, jolla on testosteroni vajeeseen sopivat oireet ja laboratoriokokeissa testosteroni alarajoilla, mutta ei kuitenkaan alle viitearvon. Siinä keskustelimme potilaan kokemista oireista ja koetuloksista. Oireina oli saamattomuutta, painonnousua, masennusta ja seksuaalisen halun vähenemistä. Kaikki edellämainitut oireet sopivat mihin vaivaan tahansa. Onko kyseessä masennus? Diabetes? Verenpainetauti? Sepelvaltimotauti?  Stressi? Kyselin vielä potilaan muista sairauksista ja mahdollisista muista laboratoriokoe tuloksista. Mitään selvää poikkeavuutta ei ollut ja mies suhteelisen terve. Ainoastaan kolesteroliarvot olivat vähän koholla. Mietin kovasti potilaan tilannetta ja ajattelin, että no voisi kai sen testosteroni hoitokokeilun tehdä ja katsoa auttasiko testosteroniarvon nousu suotuisasti.

MUTTA sitten vielä kysyin potilaan painoa. Potilas oli aika tavallisen kokoinen suomalainen mies: 175 cm ja 95 kg:a. Siis merkittävä ylipaino! Paras hoitokeino kaikkiin hänen oireisiinsa on valitettavasti painonpudotus. Miksi minun lääkärinä pitää todeta näin?

Olen huomannut, että nykyihminen hoitaa oireitaan mieluummin lääkkeillä kuin ottamalla itseään niskasta kiinni, sulkemalla jääkaapin oven, lopettamalla oluen lipittämisen ja muutenkin niin kivan elämän. Toisaalta tällainen helppo lokoilu koituu omaksi harmiksemme. Vyötärönympäryksen  kasvaessa lyhenee myös jäljellä oleva elämämme. Ylipaino on valitettavasti todella monen vaivan syy ja elämän lyhentäjä.

Mitä mieltä olette tekisinkö eettisesti oikein hoitamalla ylipainoista, testosteronin puutteesta kärsivää miestä testosteronikorvaushoidolla, jonka pitkäiskäytön tulokset ovat ristiriitaisia. Vai olisinko rehellinen ja kannustaisin miestä pudottamaan painoaan ja sitä kautta vaikuttamaan jäljellä olevan elämän pituuteen. Elimistön rasvan väheneminen nostaa luontaista testosteronituotantoa, vaikuttaa erektion suotuisasti, kohentaa itsetuntoa sekä mielialaa ja palauttaa sitä kautta kadonneet seksihalutkin. Lisäksi painonpudotus on hyödyllistä veren rasva-arvojen normalisoimisessa, verenpaineen laskussa sekä sokeritasapainossa.

Kannustan teitä pitämään hyvää huolta itsestänne ja välttämään ylipainoa. Normaalipainoisella testosteronit pysyy paremmin normaalina, seksihalut säilyvät normaalin testosteronituotannon ansiosta ja erityisesti erektiolla on parhaat mahdollisuudet toimia. Kokeilkaa vaikka!

Hedelmällinen vai hedelmätön

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Fitbit pitäny liikkeessä :)

Eilinen päivä oli aika erikoinen. Leikkauslistalla kaksi toimenpidettä, joista ensimmäinen oli sterilisaation purkaminen ja toinen sterilisaatio. Ensin mainittu on vaativa mikrokirurginen toimenpide, joka kestää jopa neljä tuntia. Toimenpiteessä siemenjohtimet yhdistetään pää päätä vasten 20-kertaisen suurennoksen alla hiustakin ohuemmalla langalla. Siemenjohtimen sisäputken halkaisija on alle 1 mm.

Eilen minun oli tarkoitus purkaa pari vuotta sitten itse steriloimani mies. Eka kerta urallani! Onneksi aiemmin potilaina on ollut muiden steriloimat miehet.  Onneksi sterilisaatiosta oli vain pari vuotta aikaa, joten onnistumismahdollisuudet olivat hyvät. Sterilisaatio pystytään purkamaan 99%. Se ei kuitenkaan vielä kerro, minkälainen on siemennesteen laatu toimenpiteen jälkeen ja tuleeko puoliso raskaaksi. Reilulle puolelle miehistä palautuu hedelmöityskykyinen siemenneste ja yksi neljäsosaa tai korkeintaan 40% hedelmöittyy. Hyvä muistaa, että hedelmöittyminen on aina kahden kauppa.

Eilen en kuitenkaan valitettavasti onnistunut purkamaan sterilisaatiota. Siemenjohtimen toinen pää vetätyi niin pitkälle nivuskanavaan, etten pystynyt saumaa tekemään. Kyllä siinä leikkauksen aikana monenlaista ajatusta tuli mieleen ja tarkkaan mietin, olisiko muuta mahdollisuutta, jotta putkien yhditäminen onnistuisi. Ei ollut kuitenkaan minkäänlaista mahdollisuutta tehdä kirirstämätöntä saumaa, joten täytyi perääntyä ja kertoa tämä valitettava tosiasia potilaalle herätyksen jälkeen. Mies suhtautui asiaan varsin tyynesti ja nieli kohtalonsa mukisematta. Kyllähän se meitä molempia kuitenkin harmitti. Tällä parilla ei ole jatkossa muuta mahdollisuutta oman biologisen lapsen saamiseksi kuin hedelmöityshoito. Tuolloin siittiö otetaan kiveksestä neulalla ja laitetaan mikroskoopin suurennoksen alla munasolun sisälle.

Sitten iltapäivällä tein sterilisaation toiselle miehelle. Jostain syystä tuli kysyttä aika monta kertaa, että olethan varma, ettet enää jatkossa halua lapsia. Olen edelleen sitä mieltä, että sterilisaatio on erittäin hyvä ja luotettava ehkäisykeino, kun tavoitteena on pysyvä hedelmättämyys.

Toivonkin, että sterilisaatioon tulevat miehet ovat miettineet tarkkaan, että haluavatko enää missään tilanteessa omia lapsia. Minun kohtaamistani, sterilisaation purkamista haluavista, tyypillisin tilanne on luonnolisesti avioeron jälkeinen uusi parisuhde, johon toivotaan omaa biologista lasta. On myös hyvä tiedostaa se, että sterilisaatiossa aiheutetaan aina siittiövasta-aine muodostus, jolla voi olla merkitystä hedelmöittymiseen.

Hyvä muistaa, että aina ei voi itse päättää onko hedelmällinen vai hedelmätön!