Eilen kollega soitti kysyäkseen, miten tulisi toimia keski-ikäisen miehen kanssa, jolla on testosteroni vajeeseen sopivat oireet ja laboratoriokokeissa testosteroni alarajoilla, mutta ei kuitenkaan alle viitearvon. Siinä keskustelimme potilaan kokemista oireista ja koetuloksista. Oireina oli saamattomuutta, painonnousua, masennusta ja seksuaalisen halun vähenemistä. Kaikki edellämainitut oireet sopivat mihin vaivaan tahansa. Onko kyseessä masennus? Diabetes? Verenpainetauti? Sepelvaltimotauti? Stressi? Kyselin vielä potilaan muista sairauksista ja mahdollisista muista laboratoriokoe tuloksista. Mitään selvää poikkeavuutta ei ollut ja mies suhteelisen terve. Ainoastaan kolesteroliarvot olivat vähän koholla. Mietin kovasti potilaan tilannetta ja ajattelin, että no voisi kai sen testosteroni hoitokokeilun tehdä ja katsoa auttasiko testosteroniarvon nousu suotuisasti.
MUTTA sitten vielä kysyin potilaan painoa. Potilas oli aika tavallisen kokoinen suomalainen mies: 175 cm ja 95 kg:a. Siis merkittävä ylipaino! Paras hoitokeino kaikkiin hänen oireisiinsa on valitettavasti painonpudotus. Miksi minun lääkärinä pitää todeta näin?
Olen huomannut, että nykyihminen hoitaa oireitaan mieluummin lääkkeillä kuin ottamalla itseään niskasta kiinni, sulkemalla jääkaapin oven, lopettamalla oluen lipittämisen ja muutenkin niin kivan elämän. Toisaalta tällainen helppo lokoilu koituu omaksi harmiksemme. Vyötärönympäryksen kasvaessa lyhenee myös jäljellä oleva elämämme. Ylipaino on valitettavasti todella monen vaivan syy ja elämän lyhentäjä.
Mitä mieltä olette tekisinkö eettisesti oikein hoitamalla ylipainoista, testosteronin puutteesta kärsivää miestä testosteronikorvaushoidolla, jonka pitkäiskäytön tulokset ovat ristiriitaisia. Vai olisinko rehellinen ja kannustaisin miestä pudottamaan painoaan ja sitä kautta vaikuttamaan jäljellä olevan elämän pituuteen. Elimistön rasvan väheneminen nostaa luontaista testosteronituotantoa, vaikuttaa erektion suotuisasti, kohentaa itsetuntoa sekä mielialaa ja palauttaa sitä kautta kadonneet seksihalutkin. Lisäksi painonpudotus on hyödyllistä veren rasva-arvojen normalisoimisessa, verenpaineen laskussa sekä sokeritasapainossa.
Kannustan teitä pitämään hyvää huolta itsestänne ja välttämään ylipainoa. Normaalipainoisella testosteronit pysyy paremmin normaalina, seksihalut säilyvät normaalin testosteronituotannon ansiosta ja erityisesti erektiolla on parhaat mahdollisuudet toimia. Kokeilkaa vaikka!
Niin, painonnousu on tosiaan yksi testosteronivajeen oire, tulee varmaan siitä saamattomuudesta. Eli vähän sellainen muna/kana ongelma? Helppoa se toisaalta on syyllistää potilasta, ei vain takuulla toimi.
VastaaPoistaPotilaan syyllistäminen ei tietenkään toimi. Mutta jos terveysvalistuksen kuulee syylllistämisenä on toinen juttu. Painonnousu tuskin johtuu testosteronivajeesta vaan toisin päin. Testosteronivaje johtuu ylipainosta ja kehon runsaasta rasvapitoisuudesta, joka häiritsee normaalia testosteroni "aineenvaihduntaa". Tosin saamattomuus voi johtua testosteronivajeesta ja johtaa painonnousuun. Mikä on muna ja mikä kana? Intoa kuitenkin omasta terveydestä huolehtimiseen.
VastaaPoistaNiin. Kävikö potilas inbodyssä mittaamassa rasvaprosenttinsa, vaiko näkemättä päättelit hänen olevan ylipainoinen? Itse olen saman mittainen, painan 96kg, rasvaprosentti 17% ja kärsin testosteronivajeesta. Johtuuko tämä siis mielestäsi painostani? Pitäisikö minun pudottaa painoni, vähentämällä lihasmassaa, jotta pääsisin sinun kautta hoitoon että BMI, joka on totaalisen turha mittari näyttäisi normaalipainoa. Onneksi on sentään lääkäreitä, jotka ymmärtävät.
VastaaPoistaYleensä katson potilaan ruuminrakennetta, en arvioi ylipainoa pelkästään painon ja pituuden mukaan. Useat miehet ovat käyneetkin kehonkoostumus mittauksissa. Myös vyötärönympäryksen mittaaminen antaa erittäin hyvän käsityksen tutkittavan ruumiinrakenteesta! Yleensä suosittelen potilaita vähentämään kehon rasvakudosta :)
Poista