torstai 27. elokuuta 2015

Lantionkipuoireyhtymä hankala piinallinen tautikokonaisuus


Jos jokin oire on piinallinen potilaalle ja hankalasti korjattavissa, niin on usein myös lääketieteessä huonosti ymmärretty tautikokonaisuus.

Lantion kipuoireyhtymä on edelleen huonosti ymmärretty tautikokonaisuus. Oireyhtymää esiintyy sekä miehillä että naisilla. Aiemmin oiretta hoidettiin elinkohtaisesti, kuten pitkittyneenä eturauhas- tai virtsarakon tulehduksena. Kyseessä on kuitenkin lantionalueen pitkäaikainen kiputila, jonka voi laukaista kudoksen vamma tai tulehdus, mutta kivun pitkittyessä tulehdusta ei ole enää osoitettavissa. Kivun aiheuttajaa on useimmiten vaikea jäljittää. Kipua voi esiintyä mm alavatsan, emättimen, virtsaputken, virtsarakon, eturauhasen, kivespussin, peniksen, välilihan ja peräsuolen alueilla. Tiedetään myös, että stressi voi laukaista oireyhtymän tai ylläpitää oiretta kuten myös negatiiviset seksuaaliset kokemukset. 


Kyse on elimistön reagointitavasta kivulle ja tietynlaisesta signaalin herkistymisestä. Aiemmin vastaava ärsyke ei ole aiheuttanut voimakasta kipua kuten oireisessa vaiheessa aiheuttaa. Kivun jatkuessa elimistössä kehittyy tyypillinen tapa reagoida oireeseen sekä ääreis- että keskushermoston kautta. Varsinainen kipukohta elimistössä ei välttämättä ole kivun lähde vaan keskushermoston välittämä kipupiste tai ehkä maalikkokielellä kerrottuna säteilykipu. Tämän vuoksi kivun alkulähteen selvittäminen saattaa viedä aikaa ja käyntiä useilla eri lääkäreillä. Myös yksilön aiemmalla kipuhistorialla on merkitystä kivun kokemiseen. Keho muistaa kivun ja uusi vastaanvanlaisen oireen ilmaantuessa, ottaa elimistö käyttöön aiemman reagointi tavan. Kipu tuntuu tutulta ja keho muistaa! Pitkäaikaisessa kivussa on aina mukana vahva psyykkinen komponentti, se raastaa mieltä tahtomattamme ja aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta.  Kipu pistää kärsijän matalaksi.  

Pitkittynyt kipu on aina reaktiosarja, johon keho reagoi vaihe vaiheelta edeten. Tämän vuoksi useimmiten kivun hoitamiseksi yhden alan erikoislääkärin ammattitaito ei riitä eikä johda parantavaan tulokseen. Senpä vuoksi tarvitaan moniammatillinen työryhmä kivun parantamiseksi. Potilaan hoidossa saattaa olla mukana urologi, gynekologi, proktologi, lantionpohjafysioterapeutti, psykologi, fysiatri, seksuaaliterapeutti. 

Oireen ilmaantuessa on syytä kuitenkin hakeutua sen erikoisalan lääkärin vastaanotolle, missä kipu tuntuu. Kivun selvittäminen alkaa aina perustutkimuksista, joilla suljetaan pois eri taudin aiheuttajat ja pyritään pääsemään kivun alkulähteille oireen parantamiseksi.

Toivon kaikille kipupotilaille valon pilkahdusta elämään <3

maanantai 10. elokuuta 2015

Miehen pitää tietää!

Miehiä huolettaa enemmän peniksen kuin kivesten koko! Kivekset tuottavat suurimman osan miehen testosteronista. Sen vuoksi kivesten kehittyminen ja kasvaminen normaalin kokoisiksi on oleellisen tärkeää. Sillä on merkitystä myöskin peniksen kasvuun!

Kivekset alkavat kasvaa vähitellen noin 9-vuoden iässä. Jo ennen kuin on näkyviä piirteitä murrosiästä. Murrosiän päättyessä kivekset ovat kasvaneen 4 cm:n pituisiksi napakoiksi palloiksi. Normaali kives on pienehkön luumun kokoinen. Murrosikä voi käynnistyä, vaikka kivekset eivät kasvaisikaan!

Mutta kuka seuraa, että mieheksi kasvavan pojan kivekset kehittyvät normaalin kokoisiksi? Paljon on hälyä ja pelkoa yläkoulu ikäisten poikien keskuudessa terveystarkastuksesta, jossa kivekset tutkitaan. Luulenpa vain, että suurimmalta osalta ei kivesten kokoa tarkisteta 8-luokan terveystarkastuksessa. Ei niitä tarkasteta myöskään armeijan tarkastuksessa. Suurimmalla osalla miehistä, kivekset kasvavat normaaliin tapaan ja normaalin kokoiseksi. Mutta entäpä ne miehet, jotka pääsevät aikuisikään saakka, eikä kivesten kokoon kukaan ole kiinnittänyt huomiota? Oma pelko saattaa olla jopa este, eikä uskalla kohdata sitä tosiasiaa, että en ole kehittynyt normaalisti. Miehelle sukupuolielimet ja niiden ns. normaalius on kunnia asia, miehisen identiteetin mitta!

Suuri järkytys oli potillaallani, 25-vuotiaalla miehellä, huhtikuussa, kun siemennesteessä ei ollut yhtään ainutta siittiötä. Uutisen oli kertonut lapsettomuutta hoitava lääkäri. MIESTÄ EI OLTU SEN KUMMEMMIN TUTKITTU! Uutinen oli shokki ja mies ei enää halunnut palata samalle vastaanotolle. Näin monen kuukauden jälkeen,  mies vihdoin uskaltautui vastaanotolleni asian jatkoselvittämistä varten. Keskustelimme löydöksestä sekä lapsettomuudesta ja mahdollisista lisätutkimuksista. Alkuun ehdotin uutta spermanäytettä, koska joskus saattaa käydä niin, ettei siittöitä olekaan yhdessä näytteessä, mutta myöhemmin niitä löytyykin. Lopuksi tutkin vielä miehen kivekset ja totesin ne hyvin pieniksi vajaan 2 cm pituisiksi. Löytyi selitys siittiöiden puuttumiseen. Kivesten vajaatoiminta. Kivesten kehitys oli pysähtynyt jossakin vaiheessa ja tästä syystä myös siittiötuotantoakaan ei ollut. Mitä todennäköisimmin miehellä on myös alentunut testosteronituotanto. Yksi syy saattaa olla poikkeava kromosomisto, joista tyyppilisin on Klinefelterin oireyhtymä.

Potilaani toivoi hartaasti, että tietoa tästä asiasta vietäisiin eteenpäin! Pienten poikien vanhempien tulisi tiedostaa, että pojan kehitystä on seurattava ja poikkeavaan murrosiän kehitykseen reagoitava. Myös nuorten poikien parissa työskentelevän terveydenhuoltohenkilökunnan on seurattava pojan kehittymistä ja tehtävä tarvittavat tutkimukset. Armeijaikään mennessä miehen sukupuolielimet ovat kehittyneet aikuisen miehen kokoon, jolloin armeijaan vaadittavan terveystarkastuksen yhteydessä tulisi kivesten normaali rakenne vielä tarkastaa. Terveystarkastuksesta ei koskaan ole haittaa!!!

ÄIDIT JA ISÄT, KERTOKAA AINAKIN TE POJILLENNE MINKÄ KOKOISET OVAT NORMAALINKOKOISET KIVEKSET!