Pinnallinen rakkosyöpä, onko se syöpä ollenkaan?

Viikko sitten sain olla läsnä upeassa akateemisessa mittelössä. Väitöstilaisuus on erinomainen  oppimistilaisuus kuulijoille ja väittelijä aiheensa paras asiantuntija. Väitöskirjan aiheena oli pinnallisen virtsarakkosyövän rakon sisäisten paikallishoitojen pitkäaikaistulokset.
Pinnalliseen virtsarakon syöpään sairastuu yli 1200 ihmistä vuosittain. Syövän ennuste on hyvä ja harva potilas kuolee tähän syöpään. Viiden vuoden kuluttua noin 90%  sairastuneista on elossa. Tämän johdosta pinnallista rakkosyöpää sairastavia on runsaasti, tälläkin hetkellä yli 10000. Tämän vuoksi pinnallisen rakkosyöpä on yksi kalleimmista syöpätaudeista.
Kyseessä on ikääntyneiden ihmisten sairaus. Miehillä on nelinkertainen kertainen riski sairastua rakko syöpään. Ikävakioitu kuolleisuus on vähentynyt vuosien saatossa, koska hoitomuodot ovat kehittyneet. Tupakointi lisää viisinkertaisesti riskiä sairastua. Osa tupakan syöpää aiheuttavista aineista erittyy munuaisten kautta, mikä puolestaan lisää syöpää aiheuttavien aineiden kontaktia uroteelilla ja täten sairastumisriskiä. Hyvä uutinen on, että tupakoinnin lopettaminen vähentää riskiä sairastua virtsarakon syöpään ja  15 vuoden kuluttua ollaan samalla tasolla kuin tupakoimattomat. Välimerellinen ruokavalio myös vähentää riskiä. Senhän jo tiesimmekin, että elämäntavoilla on merkitystä.
Rakkosyövän ensioire on useimmiten verivirtsaisuus ja suurimmaksi osaksi makroskooppinen hematuria. Paljon on ollut puhetta pitääkö mikroskooppista hematuriaa edes tutkia ja voiko sen taustalta löytyä rakkosyöpää. Käytännöt vaihtelevat eri puolella Suomea. Milloin sitä sitten pitäisi tutkia?  Munuaiset laskee miljoona punasolua vuorokaudessa. Milloin tiedetään erittyykö punasoluja liikaa ja onko mikroskooppisen taustalla mahdollisesti rakkokasvain? Ensisijaisesti tulisi tutkia ainakin virtsan irtosolut. Riskipotilaille, kuten tupakoitsijoille tulisi todennäköisesti tehdä myös kystoskopia. Tärkeintä on löytää ne syövät, jotka kasvavat limakalvon alaiseen kerrokseen.
Pinnallinen virtsarakko syöpä ei yleensä leviä rakon ulkopuolelle, mutta voi levitä uroteelia pitkin munuaisiin. Harva tautiin kuolee, mutta tauti aiheuttaa jatkuvia kontrollikäyntejä sairaalassa. Toistuvia tähystyksiä. Jos tauti uusii tiheästi tai siinä on ärhäkkää piirrettä, niin aloitetaan virtsarakon sisäiset huuhteluhoidot, useimmiten heikennettyä tuberkuloosibakteeria sisältävällä liuoksella. Tämä hoito saattaa pitää tautia kurissa, mutta aiheuttaa useimmiten paljon ärsytysoiretta. Pinnallista rakkosyöpää sairastavat tulevat kyllä lääkärille aika pian tutuksi säännöllisten kontrollien vuoksi, muodostuu pitkä ja luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde.

Väitöstilaisuus meni mukavasti ammattilaisten "väitellessä" aiheesta. Me kuulijat opimme. Akateemisetn tilaisuuden kruunasi upea karonkka!

                                                      Iloiset juhlijat karonkan jälkeen

Pissa karkailee holtittomasti

Urologisia päivystystilanteita ei ole paljon, mutta on joitakin tilanteita, jolloin lääkärillä pitäisi hälytyskellon kilkattaa. Mikseipä myös tutkimuksiin hakeutumista miettivällä potilaallakin. Yksi niistä on holtiton virtsankarkailu. Olen urallani muutaman sellaisen housuin pissaajan nähnyt, että olen tullut yhä varovaisemmaksi ns. rakkoa rauhoittavien lääkkeiden määrääjäksi ja todennut, että muutaman asian varmistaminen ennen lääkityksen aloittamista on paikallaan. Ensisijaisesti jäännösvirtsan määrittäminen ja virtsatietulehduksen poissulkeminen.

Vastaanotollani oli taannoin reilu viiskymppinen selkäleikattu mies, joka oli vuoden verran pissaillut holtittomasti housuihinsa tai oikeastaan vaippaan. Vaippoja kului 5 päivässä ja yön jälkeen vaippa oli kaikkein märin. Pissahätä ei siis herättänyt! Rakkossa oli ylivuoto. Mies oli saanut virtsarakon venyvyyttä parantavaa lääkettä. Oireilu oli hiukan helpottunut ja tihentynyt virtsaamistarve vähentynyt, eikä mies näin ollen hakeutunut lisätutkimuksiin. Hiukan poikkeava PSA sai miehen vastaanotolle useita kuukausia myöhemmin kuin oli ollut työterveyslääkärin suositus. Vastaanotolla ultraäänilaite osoitti erittäin suurta jäännösvirtsa määrää. Katetroin miehen rakosta kaksi litraa virtsaa. Potilaalla oli krooninen virtsaumpi ja ylivuoto virtsankarkailu! Virtsarakko oli vähitellen sopeutunut tilanteeseen, rakko oli tottunut siihen ettei tyhjene enää kunnolla. Se oli venynyt ja venynyt. Vähitellen rakosta oli tullut tunnoton säkki. Joskus munuaiset saattavat reagoida tilanteeseen ja voi kehittyä äkillinen munuaisten vajaatoiminta, joka ajaa nopeammin lääkärin tutkimuksiin. Mutta tällainen pikku hiljaa kehittynyy rakon tyhjenemishäiriö on erittäin salakavala.

Samalla viikolla vastaanotolle tuli toinenkin potilas, jolla oli myös salakavalasti kehittynyt virtsaumpi. Hänkin oli noin viisikymppinen. Hänellä virtsa ei karkaillut, mutta oli tihentynyttä virtsaamistarvetta ja alavatsakipuja. Ultraäänitutkimuksessa oli todettu lähes kahden litran virtsaumpi  ja molemmissa munuaisissa ns. vesimunuainen.  Mies ajaitui vastaanotolle vasta noin viikko ultraäänitutkimuksen jälkeen! Virtsaumpi olisi kuulunut hoitaa päivystyksellisesti!

Potilaankin on hyvä ymmärtää, että virtsankarkailu on oire, joka vaatii selvittelyä ennen umpimähkäisen lääkehoidon aloittamista. Virtsarakon toimintaa hillitsevät lääkkeet eivät sovi potilaille, joilla on rakon tyhjenemishäiriö. Nämä lääkkeet voivat aiheuttaa rakon tyhjenemishäiriön, erityisesti mies potilaille, joilla on lisäksi eturauhasen liikakasvu. Virtsarakon normaali tyhjeneminen tulisi jotenkin määrittää ennen näiden lääkkeiden määräämistä.

Koko urani aikana raflaavin virtsankarkailuoire  on ollut noin viisikymppisellä naisella, jolla virtsa karkaili koko ajan ja paljon. Potilas ei ollut hakenut apua virtsankailuunsa. Todennäköisesti häveliäisyys syistä, sillä virtsankarkaaminen on useimpien potilaiden mielestä nolo oire. Viimein tämä nainen ajautui hoitoon kovien vatsakipujen vuoksi. Tällä naisella oli pitkälle edennyt kohdunkaulan syöpä ja käytänössä syöpä oli syövyttänyt rakonseinämän kokonaan puhki ja virtsa valui suoraan emättimeen ja housuihin. Tähän ei taatusti lantionpohjan jumppa auta.


Pahimmillaan virtsankarkaaminen voi olla oire vakavasta sairaudesta!

Penispumpun vaarat...

Vastaanottohuoneeseen astuu vähän yli kaksikymppinen mies tyttöystävänsä kanssa. Nuori mies tokaisee saman tien pilanneensa peniksensä. Samalla päässäni soi hälytyskello! Minulle se on merkki, että jotain on pahasti pielessä. Tämä nuori mies oli kiertänyt jo useammalla lääkärillä, myös urologi kollegalla. Lääketieteelliset tutkimukset on tehty asiallisesti. Silti nuori mies oli epätoivoinen ja halusi varmistusta itse löytämälleen diagnoosille. Nuori mies uskoo vahvasti, että hänellä on Peyronien tauti. Miksi?

Kaikki oli saanut alkunsa noin 1,5 vuotta sitten, kun nuori mies oli alkanut käyttää anabolisia steroideja. En tiedä oliko anabolisten käytön aloittamiseen syynä ajatus liian pienestä peniksestä  vai olemattomista lihaksista. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa penis oli alkanut tuntua liian pieneltä. Tässä vaiheessa alkoi peniksen venyttely. Koska tulokset olivat vaatimattomat, piti penistä venytellä rajummin. Lopulta penistä venyteltiin penis pumpulla. Viimeisin pumpun käyttökerta oli raju. Käytön jälkeen peniksen toinen puoli punoitti ja oli hiukan turvoksissa. Pikku hiljaa mies huomasi, että penis on käyrä. Erektiossa penis oli alkanut käyristyä vasemmalle. Googlesta taudille löytyi nimi eli Peyronien tauti. Penistä oli tutkittu lääkärikäyntien yhteydessä ultraäänellä, siinä todettiin lievää paksuuntumaa paisuvaista ympäröivässä kalvossa, mutta ei varsinaista Peyronien tautiin sopivaa kalkkeumaa. Joku hoitavista lääkäreistä oli määrännyt erektiohäiriölääkettäkin. 

Kävimme tapahtumasarjaa vaihe vaiheelta lävitse. Kävi ilmi, että penis oli ollut hiukan käyrä jo ennen pumpun käyttöä. Eli hänellä oli lievä synnynnäinen käyristymä. Näin ollen raju penispumpun käyttö ei välttämättä ollut aiheuttanut käyristymää, mutta oli hiukan vaurioittanut paisuvaisen kalvoa ja mahdollisesti jonkin verran lisännyt synnynnäistä käyristymää. Hassuinta tässä oli se, että olin ensimmäinen lääkäri, joka tunnusteli peniksen. Peniksessä tuntui vasemmalla kovakalvon pinnassa paksuuntumaa muttei Peyronien tautiin sopivaa kovettumaa. Tutkimuksen aikana peniksessä oli pieni erektio, jolloin käyristymä näkyi. Kun potilas oli pystyasennossa, hänen velttona oleva penis roikkui normaalisti alaspäin, eikä ollut käyristynyt. Potilaalla oli kuitenkin suuri huoli erilaisesta, hieman käyrästä peniksestään.


Tapaus on melkein kaikkea muuta kuin urologiaa. Urologina pystyin lohduttamaan ja kehottamaan olemaan onnellinen, että penis toimii ja  penis varmasti toipuukin kunhan erektiota on säännöllisesti. En usko, että tämän miehen penikseen kehittyy Peyronien tautia. Erektiohäiriölääkkeiden käyttöön ei ole tarvetta, koska erektio on hyvä. Nuoren miehen tulisi vain oppia hyväksymään peniksensä sellaisena kuin se on ja toki lopetettava anabolisten steroidien käyttö mikäli mielii säilyttää hedelmällisyytensä sekä terveytensä. Tärkeimmän avun hän tulee samaan terapiasta. Ohjasin hänet seksuaaliterapeutille ja toivon sydämeni pohjasta, että hän hakeutuu sinne. Toivo on mukana olleessa tyttöystävässä, joka todennäköisesti huolehtii apua poikaystävälleen. 

Kuva: Juuli Rönkä

Seksi puhututtaa- Puhuuko lääkärisi?

Seksuaalisuus ja seksi on luonnollinen asia niin kauan kunnes ”ne joutuvat lääkärin vastaanotolle”. Tiedämme kaikki, että seksuaalisuus on yksi luonnollisimpia ihmiselämään ja sen jatkumiseen kuuluvia asioista. Keittiöpsykologin vastaanotolla seksuaalisuuteen ja siihen liittyviin ongelmiin on helppo ottaa kantaa, mutta ei enää lääkärin roolissa vastaanotolla. Seksi jaksaa puhututtaa aina uudelleen ja uudelleen.

Nyt seksi nousi jälleen kerran otsikoihin Helsingin Sanomien artikkelissa 23.8 2016:

”Kiva olla iskussa joka kerta” – HS:n lukijat kertovat suomalaisten seksielämän mullistaneesta ”taikapilleristä”

Luin mielenkiinnolla artikkelia ja hämmästelin, että onko tosiaan niin, etteivät nykyajan miehet uskalla puhua lääkärille erektiohäiriöstä. Minun mutu- tuntumani on ollut aivan toisenlainen. Tosin en ole aiheesta tehnyt tilastoa enkä tieteellistä tutkimusta. Lisäksi ammatillinen suuntautuneisuuteni andrologiaan  ja seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin aiheuttaa päässäni vääristyneen harhan. Olen siis niillä töin, minulle on lupa kertoa.

Artikkeliin liittyvä mielipidekirjoitus, http://www.hs.fi/paivanlehti/24082016/a1471920773300, sai minut pohtimaan asiaa uudelleen.

Lääkärikoulutus ei tuo lääkärille valmiutta seksuaalisuuden kohtaamiseen eikä seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien neuvontaan. Seksuaalilääketiede ei toistaiseksi kuulu lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmaan. Karrikoiden voisi ajatella, että tarvitaanko seksuaalilääketieteen opetusta lainkaan. Sillä osaahan jokainen valkotakki kirjoittaa reseptin ”sinisiä pillereitä”. Minultakin on usein kysytty erektiohäiriön tutkimusten tarpeellisuudesta, koska hoito on kuitenkin aina sama! Pelkän reseptin kirjoittaminen ei välttämättä auta potilasta, joka painiskelee lukuisten kysymysten äärellä yhden elämänsä tärkeimmän asian kanssa. Miettii, mikä seksuaalisen toimintahäiriön taustatekijä voisi olla, sairaus kuten piilevä sepelvaltimotauti erektiohäiriön aiheuttajana.

Miten sitten lisätä lääkärin valmiutta kohdata seksuaaliongelmien kanssa painiskeleva potilas. Valkotakin ei tarvitse heittäytyä terapeutiksi. Tarvitsee vain ymmärtää sairauksien, lääkkeiden, toimenpiteiden seksuaalisuuteen vaikuttavat riskit. Myös anatomian ja fysiologian tietämyksestä on etua. Ongelmaa voi lähestyä kuten mitä muuta vaivaa tahansa. Potilaan anamneesi on aina tärkein. Mikäli vaivaa voi lisäselvitellä laboratoriokokein, tulee ne tutkia. Joskus saatetaan tarvita myös kuvantamistutkimuksia. Mikäli seksuaaliongelman syy ei selity sairaudella, lääkityksellä, hormonaalisella ongelmalla, voi potilaan ohjata eteenpäin seksuaalineuvojalle tai –terapiaan. Tarvittaessa em. kollegat lähettävät potilaan vielä uudelleen lääketieteelliseen arvioon seksuaalilääketieteen asiantuntijalle, jos riittäviä perustutkimuksia ei ole tehty. Useimmiten potilaiden kysymykset seksuaalisten toimintahäiriöiden yhteydessä ovat  helppoja ja yksinkertaisia. Usein lääketieteellinen asiantuntemus riittää. On uskallettava olla alttiina potilaan kysymyksille, antaa mahdollisuus kysyä. Mikäli seksuaalisuuteen liittyvä kysymys tuntuu hankalalta ja siihen on vaikea vastata, mielestäni kannattaa olla rehellinen potilaalle ja myöntää etten osaa hoitaa ongelmaasi. On viisasta ohjata potilas joko seksuaalineuvojalle tai suositella potilasta hakeutumaan seksuaalisuuteen perehtyneen kollegan vastaanotolle. Pahinta on jättää huomiotta potilaan ongelma!

Asiantuntijoita voit hakea Suomen seksologisen seuran sivuilta:

http://www.seksologinenseura.fi/index.cfm?sivu=1

Terveysvalistus vai terveyskasvatus

Kuullessani Riki Sorsan kuolemasta, jäin miettimään hänen upeaa Syöpäjärjestön kanssa tehtyä videota, jonka hän halusi tehdä valistaakseen ihmisiä tupakoinnin haitoista.  Mielessäni kaikui Rikin sanat "lopetinko liian myöhään". Video on vaikuttava! Toivon sen puhuttelevan tupakoitsijoita.

https://www.kaikkisyovasta.fi/tarina/riki-sorsa/


Valitettavan usein elämme näin. Teemme joko tietoisesti tai tiedostamattamme valintoja, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti elämämme laatuun ja sen pituuteen. Osa katuu vääriä valintoja. Emme halua kuulla valistavaa ääntä, joka kehottaa lopettamaan tupakoinnin, laihduttamaan tai elämään terveellisemmin.

Me lääkärit vannomme valamme ja lupaamme lääkärin työssä edistää terveyttä, ehkäistä ja hoitaa sairauksia. Valitettavan usein työmme mielletään kuitenkin pääsääntöisesti sairauksien hoitamiseen suuntautuvaksi. Mielestäni terveyskasvatus ja -valistus tulisi kuitenkin olla ensisijainen tehtävämme. Emmekä missään vaiheessa saisi väsyä valistamaan ja olemaan ns. terveyden konsultteja. Yksikin opin perille meneminen ilahduttaa lääkäriä!

Mahdollista kuitenkin on, että kokemuskouluttaminen on tehokkaampaa. Sairauden saadessa kasvot, taudin vaaroja ja seurauksia voidaan ymmärtää paremmin. Toisen ihmisen kokemuksesta voi olla helpompi ottaa opiksi kuin lääkärin vaikeaselkoisesta puheesta.

Urologina haluan kannustaa potilaitani lopettamaan tupakoinnin, sillä se on merkittävä virtsateiden syöpien riski. Älkää edes aloittako! Olipa päätös mikä tahansa, ÄLKÄÄ KATUKO!

Tänäänkin päätin, että aurinko laski kauniimmin kuin koskaan ja huominen on eilistä parempi päivä!