Seksi puhututtaa- Puhuuko lääkärisi?

Seksuaalisuus ja seksi on luonnollinen asia niin kauan kunnes ”ne joutuvat lääkärin vastaanotolle”. Tiedämme kaikki, että seksuaalisuus on yksi luonnollisimpia ihmiselämään ja sen jatkumiseen kuuluvia asioista. Keittiöpsykologin vastaanotolla seksuaalisuuteen ja siihen liittyviin ongelmiin on helppo ottaa kantaa, mutta ei enää lääkärin roolissa vastaanotolla. Seksi jaksaa puhututtaa aina uudelleen ja uudelleen.

Nyt seksi nousi jälleen kerran otsikoihin Helsingin Sanomien artikkelissa 23.8 2016:

”Kiva olla iskussa joka kerta” – HS:n lukijat kertovat suomalaisten seksielämän mullistaneesta ”taikapilleristä”

Luin mielenkiinnolla artikkelia ja hämmästelin, että onko tosiaan niin, etteivät nykyajan miehet uskalla puhua lääkärille erektiohäiriöstä. Minun mutu- tuntumani on ollut aivan toisenlainen. Tosin en ole aiheesta tehnyt tilastoa enkä tieteellistä tutkimusta. Lisäksi ammatillinen suuntautuneisuuteni andrologiaan  ja seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin aiheuttaa päässäni vääristyneen harhan. Olen siis niillä töin, minulle on lupa kertoa.

Artikkeliin liittyvä mielipidekirjoitus, http://www.hs.fi/paivanlehti/24082016/a1471920773300, sai minut pohtimaan asiaa uudelleen.

Lääkärikoulutus ei tuo lääkärille valmiutta seksuaalisuuden kohtaamiseen eikä seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien neuvontaan. Seksuaalilääketiede ei toistaiseksi kuulu lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmaan. Karrikoiden voisi ajatella, että tarvitaanko seksuaalilääketieteen opetusta lainkaan. Sillä osaahan jokainen valkotakki kirjoittaa reseptin ”sinisiä pillereitä”. Minultakin on usein kysytty erektiohäiriön tutkimusten tarpeellisuudesta, koska hoito on kuitenkin aina sama! Pelkän reseptin kirjoittaminen ei välttämättä auta potilasta, joka painiskelee lukuisten kysymysten äärellä yhden elämänsä tärkeimmän asian kanssa. Miettii, mikä seksuaalisen toimintahäiriön taustatekijä voisi olla, sairaus kuten piilevä sepelvaltimotauti erektiohäiriön aiheuttajana.

Miten sitten lisätä lääkärin valmiutta kohdata seksuaaliongelmien kanssa painiskeleva potilas. Valkotakin ei tarvitse heittäytyä terapeutiksi. Tarvitsee vain ymmärtää sairauksien, lääkkeiden, toimenpiteiden seksuaalisuuteen vaikuttavat riskit. Myös anatomian ja fysiologian tietämyksestä on etua. Ongelmaa voi lähestyä kuten mitä muuta vaivaa tahansa. Potilaan anamneesi on aina tärkein. Mikäli vaivaa voi lisäselvitellä laboratoriokokein, tulee ne tutkia. Joskus saatetaan tarvita myös kuvantamistutkimuksia. Mikäli seksuaaliongelman syy ei selity sairaudella, lääkityksellä, hormonaalisella ongelmalla, voi potilaan ohjata eteenpäin seksuaalineuvojalle tai –terapiaan. Tarvittaessa em. kollegat lähettävät potilaan vielä uudelleen lääketieteelliseen arvioon seksuaalilääketieteen asiantuntijalle, jos riittäviä perustutkimuksia ei ole tehty. Useimmiten potilaiden kysymykset seksuaalisten toimintahäiriöiden yhteydessä ovat  helppoja ja yksinkertaisia. Usein lääketieteellinen asiantuntemus riittää. On uskallettava olla alttiina potilaan kysymyksille, antaa mahdollisuus kysyä. Mikäli seksuaalisuuteen liittyvä kysymys tuntuu hankalalta ja siihen on vaikea vastata, mielestäni kannattaa olla rehellinen potilaalle ja myöntää etten osaa hoitaa ongelmaasi. On viisasta ohjata potilas joko seksuaalineuvojalle tai suositella potilasta hakeutumaan seksuaalisuuteen perehtyneen kollegan vastaanotolle. Pahinta on jättää huomiotta potilaan ongelma!

Asiantuntijoita voit hakea Suomen seksologisen seuran sivuilta:

http://www.seksologinenseura.fi/index.cfm?sivu=1