maanantai 21. marraskuuta 2016

Pissa karkailee holtittomasti

Urologisia päivystystilanteita ei ole paljon, mutta on joitakin tilanteita, jolloin lääkärillä pitäisi hälytyskellon kilkattaa. Mikseipä myös tutkimuksiin hakeutumista miettivällä potilaallakin. Yksi niistä on holtiton virtsankarkailu. Olen urallani muutaman sellaisen housuin pissaajan nähnyt, että olen tullut yhä varovaisemmaksi ns. rakkoa rauhoittavien lääkkeiden määrääjäksi ja todennut, että muutaman asian varmistaminen ennen lääkityksen aloittamista on paikallaan. Ensisijaisesti jäännösvirtsan määrittäminen ja virtsatietulehduksen poissulkeminen.

Vastaanotollani oli taannoin reilu viiskymppinen selkäleikattu mies, joka oli vuoden verran pissaillut holtittomasti housuihinsa tai oikeastaan vaippaan. Vaippoja kului 5 päivässä ja yön jälkeen vaippa oli kaikkein märin. Pissahätä ei siis herättänyt! Rakkossa oli ylivuoto. Mies oli saanut virtsarakon venyvyyttä parantavaa lääkettä. Oireilu oli hiukan helpottunut ja tihentynyt virtsaamistarve vähentynyt, eikä mies näin ollen hakeutunut lisätutkimuksiin. Hiukan poikkeava PSA sai miehen vastaanotolle useita kuukausia myöhemmin kuin oli ollut työterveyslääkärin suositus. Vastaanotolla ultraäänilaite osoitti erittäin suurta jäännösvirtsa määrää. Katetroin miehen rakosta kaksi litraa virtsaa. Potilaalla oli krooninen virtsaumpi ja ylivuoto virtsankarkailu! Virtsarakko oli vähitellen sopeutunut tilanteeseen, rakko oli tottunut siihen ettei tyhjene enää kunnolla. Se oli venynyt ja venynyt. Vähitellen rakosta oli tullut tunnoton säkki. Joskus munuaiset saattavat reagoida tilanteeseen ja voi kehittyä äkillinen munuaisten vajaatoiminta, joka ajaa nopeammin lääkärin tutkimuksiin. Mutta tällainen pikku hiljaa kehittynyy rakon tyhjenemishäiriö on erittäin salakavala.

Samalla viikolla vastaanotolle tuli toinenkin potilas, jolla oli myös salakavalasti kehittynyt virtsaumpi. Hänkin oli noin viisikymppinen. Hänellä virtsa ei karkaillut, mutta oli tihentynyttä virtsaamistarvetta ja alavatsakipuja. Ultraäänitutkimuksessa oli todettu lähes kahden litran virtsaumpi  ja molemmissa munuaisissa ns. vesimunuainen.  Mies ajaitui vastaanotolle vasta noin viikko ultraäänitutkimuksen jälkeen! Virtsaumpi olisi kuulunut hoitaa päivystyksellisesti!

Potilaankin on hyvä ymmärtää, että virtsankarkailu on oire, joka vaatii selvittelyä ennen umpimähkäisen lääkehoidon aloittamista. Virtsarakon toimintaa hillitsevät lääkkeet eivät sovi potilaille, joilla on rakon tyhjenemishäiriö. Nämä lääkkeet voivat aiheuttaa rakon tyhjenemishäiriön, erityisesti mies potilaille, joilla on lisäksi eturauhasen liikakasvu. Virtsarakon normaali tyhjeneminen tulisi jotenkin määrittää ennen näiden lääkkeiden määräämistä.

Koko urani aikana raflaavin virtsankarkailuoire  on ollut noin viisikymppisellä naisella, jolla virtsa karkaili koko ajan ja paljon. Potilas ei ollut hakenut apua virtsankailuunsa. Todennäköisesti häveliäisyys syistä, sillä virtsankarkaaminen on useimpien potilaiden mielestä nolo oire. Viimein tämä nainen ajautui hoitoon kovien vatsakipujen vuoksi. Tällä naisella oli pitkälle edennyt kohdunkaulan syöpä ja käytänössä syöpä oli syövyttänyt rakonseinämän kokonaan puhki ja virtsa valui suoraan emättimeen ja housuihin. Tähän ei taatusti lantionpohjan jumppa auta.


Pahimmillaan virtsankarkaaminen voi olla oire vakavasta sairaudesta!



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Penispumpun vaarat...

Vastaanottohuoneeseen astuu vähän yli kaksikymppinen mies tyttöystävänsä kanssa. Nuori mies tokaisee saman tien pilanneensa peniksensä. Samalla päässäni soi hälytyskello! Minulle se on merkki, että jotain on pahasti pielessä. Tämä nuori mies oli kiertänyt jo useammalla lääkärillä, myös urologi kollegalla. Lääketieteelliset tutkimukset on tehty asiallisesti. Silti nuori mies oli epätoivoinen ja halusi varmistusta itse löytämälleen diagnoosille. Nuori mies uskoo vahvasti, että hänellä on Peyronien tauti. Miksi?

Kaikki oli saanut alkunsa noin 1,5 vuotta sitten, kun nuori mies oli alkanut käyttää anabolisia steroideja. En tiedä oliko anabolisten käytön aloittamiseen syynä ajatus liian pienestä peniksestä  vai olemattomista lihaksista. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa penis oli alkanut tuntua liian pieneltä. Tässä vaiheessa alkoi peniksen venyttely. Koska tulokset olivat vaatimattomat, piti penistä venytellä rajummin. Lopulta penistä venyteltiin penis pumpulla. Viimeisin pumpun käyttökerta oli raju. Käytön jälkeen peniksen toinen puoli punoitti ja oli hiukan turvoksissa. Pikku hiljaa mies huomasi, että penis on käyrä. Erektiossa penis oli alkanut käyristyä vasemmalle. Googlesta taudille löytyi nimi eli Peyronien tauti. Penistä oli tutkittu lääkärikäyntien yhteydessä ultraäänellä, siinä todettiin lievää paksuuntumaa paisuvaista ympäröivässä kalvossa, mutta ei varsinaista Peyronien tautiin sopivaa kalkkeumaa. Joku hoitavista lääkäreistä oli määrännyt erektiohäiriölääkettäkin. 

Kävimme tapahtumasarjaa vaihe vaiheelta lävitse. Kävi ilmi, että penis oli ollut hiukan käyrä jo ennen pumpun käyttöä. Eli hänellä oli lievä synnynnäinen käyristymä. Näin ollen raju penispumpun käyttö ei välttämättä ollut aiheuttanut käyristymää, mutta oli hiukan vaurioittanut paisuvaisen kalvoa ja mahdollisesti jonkin verran lisännyt synnynnäistä käyristymää. Hassuinta tässä oli se, että olin ensimmäinen lääkäri, joka tunnusteli peniksen. Peniksessä tuntui vasemmalla kovakalvon pinnassa paksuuntumaa muttei Peyronien tautiin sopivaa kovettumaa. Tutkimuksen aikana peniksessä oli pieni erektio, jolloin käyristymä näkyi. Kun potilas oli pystyasennossa, hänen velttona oleva penis roikkui normaalisti alaspäin, eikä ollut käyristynyt. Potilaalla oli kuitenkin suuri huoli erilaisesta, hieman käyrästä peniksestään.


Tapaus on melkein kaikkea muuta kuin urologiaa. Urologina pystyin lohduttamaan ja kehottamaan olemaan onnellinen, että penis toimii ja  penis varmasti toipuukin kunhan erektiota on säännöllisesti. En usko, että tämän miehen penikseen kehittyy Peyronien tautia. Erektiohäiriölääkkeiden käyttöön ei ole tarvetta, koska erektio on hyvä. Nuoren miehen tulisi vain oppia hyväksymään peniksensä sellaisena kuin se on ja toki lopetettava anabolisten steroidien käyttö mikäli mielii säilyttää hedelmällisyytensä sekä terveytensä. Tärkeimmän avun hän tulee samaan terapiasta. Ohjasin hänet seksuaaliterapeutille ja toivon sydämeni pohjasta, että hän hakeutuu sinne. Toivo on mukana olleessa tyttöystävässä, joka todennäköisesti huolehtii apua poikaystävälleen. 

Kuva: Juuli Rönkä